6.3.2010
Sirpalesaari 6.3.2010
27.2.2010
Sirpalesaari 27.2.2010
21.2.2010
Sirpalesaari 21.2.2010
20.2.2010
Sirpalesaari 20.2.2010
13.2.2010
Sirpalesaari 13.2.2010
Uutiset
SPS:n historiaaSPS perustettiin Venäjän vallan aikana 90 vuotta sitten, ja ensimmäisen kerran seuran lippu nostettiin salkoon Nihtisaaressa kesäkuun 28. päivänä 1913. SPS hyväksyttiin Suomen Purjehtijaliiton jäseneksi saman vuoden lokakuussa. SPS – kilpailuseuraJo ensimmäisenä vuotenaan SPS aloitti kilpailutoiminnan: purjeveneille järjestettiin kaksi ja moottoriveneille yksi kilpailu, vaikka seuran perustajajäsenet olivat kaikki moottoriveneilijöitä. Myös seuran muu toiminta oli vilkasta, sillä seuramajassa oli eriteemaisia illanviettoja kesäkaudella vähintään kerran viikossa, joskus jopa useamminkin. Seuramajalla saattoi maittavan aterian ohella saada palanpainiketta, sillä seura oli hankkinut alkoholin tarjoiluoikeudet. Eikä toiminta laantunut edes talvikaudella: informatiivisia kerhoiltoja pidettiin veneiden telakoinnin jälkeen mantereen puolella ravintoloissa. SPS:n kilpapurjehduksen kulta-aikaViitteitä junioritoiminnasta jo vuonna 1917Suomen itsenäistymisen aikoihin seuran sääntöjä haluttiin muuttaa. Tämä olisi merkinnyt sitä, että SPS:n jäseniksi olisivat saaneet liittyä 18 vuotta täyttäneet senaatin määräämän 21 vuoden ikärajan sijaan. Jo siis tuolloin oli virinnyt halu saada junioreita mukaan purjehdusharrastukseen. Sääntö- muutos astui kuitenkin voimaan vasta vuonna 1919, eikä organisoitu junioritoiminta päässyt alkuun ennen kuin vuonna 1933 siitä huolimatta, että junioreille oli järjestetty oma kilpailunsa jo vuodesta 1926. Matkapurjehdus saa jalansijaaSPS:n varhaisvuosina matkapurjehdus näytti tarkoittaneen lyhyitä purjehdusreissuja lähisaaristoon, eikä muuhun olisi ollut mahdollisuuttakaan I maailmansodan takia. Vuonna 1919 perustettu 'matkailujaosto' oli kuitenkin jo yritys päästä kauemmaksi lähivesiltä, sillä tuona kesänä kerrotaan kolmen veneen tehneen peräti kahden viikon purjehduksen Turun saaristoon. Samana vuonna SPS:n matkailujaoston jäsenet lahjoittivat "10 vuorokauden maljakon" seuralaisten kilpailtavaksi. Se jaettiin vuosittain pisimmästä matkapurjehdussuorituksesta. "Neulaliitto"Suomalaiseen Pursiseuraan liittyi jo ensimmäisenä vuonna 1913 liki parikymmentä naista, jotka perustivat ensimmäisellä talvikaudella ompeluseuran eli "neulaliiton", kuten sitä leikkisästi nimi-tettiin. Sen työ osoittautui varsin ansiokkaaksi varsinkin taloudelliselta kannalta, sillä arpajaisten, myyjäisten ja kanttiininpidon avulla se kartutti SPS:n varoja varsin kiitettävästi. Neulaliiton myy-jäisten tuotolla seuralle hankittiin esimerkiksi oma piano vuonna 1924. "Neulaliiton" työtä jatkaa nykyisin Nice-toimikunta pitäen buffetia keväisin ja syksyisin veneiden kunnostustöiden aikaan. Naisia kannustettiin myös purjehtimaan. Siitä on osoituksena Nihdin nuorten miesten lahjoittama "Nihdin kannu" -palkinto naisten kilpailuihin. Sotavuosien aikana miesten ollessa rintamalla SPS:n naiset ottivat yhä enemmän vastuuta myös seuran järjestöasioiden hoidossa. Seuran rahaston-hoitajaksi valittiin nainen ja kilpailutoimikuntaan kaksi naista. Ensimmäinen nainen (Pirkko Leino-Kaukiainen) SPS:n hallitukseen valittiin tosin vasta 1984. Vuosikirjan syntySPS aloitti myös jo aivan alkutaipaleellaan eli vuonna 1914 julkaisutoiminnan painattamallaPursi-lehden vasta- ja myötämäetSPS:n vireyttä ja hyvää taloudellista 1920-luvulla kuvaa sekin, että vuonna 1929 seura alkoi julkaista omaa lehteä "Suomalaisen Pursiseuran Julkaisua". Vaikka lehden elinkaari ei kovin pitkä tuolloin ollutkaan, on syytä huomata, että se oli ensimmäinen suomenkielinen harrastuspurjeh- tijoille tarkoitettu aikakauslehti. Lehden aiheita olivat aluksi pääkaupungin vesillä järjestetyt kilpailut ja niiden tuloksista kertominen. Vähitellen lehdestä muodostui kaikkien SPS:n purjehtijaryhmien – myös matkapurjehtijoiden – yhteinen äänitorvi, joka antoi tietoja kompassin tarkistuksesta, säätilasta ja jopa muonituksesta kertomalla, että "vettä sekä kuivaa leipää voi aina olla varaltakin, samoin perunoita sekä juuri-kasveja". Maailman laajuinen lama lopetti kuitenkin lehden ilmestymisen vuoden 1931 lopussa. Kesti runsaat 20 vuotta, jonka aikana koettiin toinen syvä lama, ennen kuin olympiakuumeen aikoihin vuonna 1952 seuran hallitus päätti jälleen perustaa jäsenlehden. Sen sisältöä värittivät entiseen tapaan kilpailut, ja lehti kehottikin jäseniä ohjaamaan veneensä ennen niin kunniakkaille kilparadoille. Vuonna 1953 seuralle lahjoitettiinkin lukuisia uusia palkintoja tukemaan tätä tavoitetta. SPS-läisyys jäi lehden palstoilla taka-alalle 1950- ja 1960-luvun vaihteessa, kun lehden toimitus asetti tavoitteekseen lehden levittämisen myös seuran ulkopuolelle. Lehden taustaryhmääkin onnistuttiin laajentamaan, sillä 1961–62 louhien, starien ja "pikkuviitosten" luokkaliitot ottivat lehden omakseen. Toimituskuntaan kuului tuolloin myös Meren-kävijöiden, HSS:n, BS:n ja HTPS:n jäseniä. Lehti ilmestyi nyt kuusi kertaa vuodessa entisen neljän sijaan, ja sen levikki oli 1 000. Lehdessä annettiin noina vuosina runsaasti ohjeita purjeiden trimmauksesta, takilan säädöistä, kilpailutaktiikasta yms. Lehden levikkiä ei kuitenkaan sanottavasti pystytty laajentamaan, koska sen sisällön painopiste oli kuitenkin SPS:n asioissa, ja vähitellen muut seurat ja liitot tästä syystä vetäytyivät eroon leh-destä. SPS:n muutettua Sirpalesaareen rakennushankkeet nielivät seuran rahavaroja, joten Pursi-lehden julkaisemisesta oli luovuttava. Vuonna 1965 julkaistiin enää kolme numeroa, ja saman vuoden lopussa ilmestyi sillä erää viimeinen Pursi-lehti. Kun rakennusprojektit oltiin saatu valmiiksi ja seuran talous kohentunut jäsenmäärän kasvun myötä, SPS:n hallitus päätti vuonna 1983 ruveta julkaisemaan Pursi-lehteä uudelleen. Pursi-lehti on siitä lähtien ilmestynyt neljä kertaa vuodessa ja pyrkinyt 'virallisten' asioiden lisäksi välittämään jäsenille tietoa seuran kilpailutoiminnasta ja kilpailutuloksista, erilaisista kikoista veneen huollossa, liputusohjeista jne. sekä julkaissut seura-laisten matkakertomuksia purjehduksista lähi- ja kaukovesillä. Nihtisaari – seuran ensimmäinen tukikohtaSuomalainen Pursiseura piti majaa perustamisvuodestaan 1913 lähtien Nihtisaaressa, joka monien mielestä oli pääkaupungin satama-alueen kaunein saari. Suuren menetyksen seura koki, kun Nihti paloi vuonna 1939. SPS menetti seuramajansa, palkintokokoelmansa ja suuren osan arkistoaan. Uusi seuramaja saatiin vasta vuonna 28.6.1952 eli tasan 39 vuotta siitä, kun SPS:n lippu oli ensim-mäisen kerran nostettu salkoon. Muutto SirpalesaareenNihtisaaresta SPS joutui muuttamaan Sompasaaren rakentamisen tieltä vuonna 1961. SPS:n muuttaessa Sirpalesaareen käyttökelpoisia rakennuksia olivat vain telakkarata ja iso venevaja, joka tosin vapautui Helsingin satamalaitoksen hallinnasta vasta vuonna 1963, jolloin myös SPS:n seura- ja toimistorakennukset kovan uurastuksen jälkeen valmistuivat. Arkkitehtinä toimi seuran pitkäaikainen jäsen Esko Lehesmaa. Aallonmurtaja rakennettiin Nihtisaaresta louhituista kivistä, jotka Sompasaaren alueen räjäytystöiden edetessä kuljetettiin vähitellen Sirpalesaareen. Kivinen urakka saatiin valmiiksi vuonna 1967. Suomalaisen Pursiseuran tukikohta, Sirpalesaari, on erittäin hyvällä paikalla, jonne on helppo päästä ja josta on helppo lähteä ulkomerelle, itäiseen tai läntiseen saaristoon. Seuralla on myös noin 4 tunnin (tuulivaraus) purjehdusmatkan päässä saaristotukikohta Tågholmen, jossa on laituripaikkoja poijuineen, grillikatos sekä viehättävä sauna aivan meren ääressä. SPS:n kommodorit:
W.O. Lille 1913 - 1919 |
